Sodan jälkeen 1940-luvun lopussa virisi Viipurista Turkuun tulleiden evakkojen keskuudessa ajatus oman yhdistyksen perustamisesta. Karjala-seura täällä toki oli, mutta entiset viipurilaiset kokivat Viipurin olleen niin omalaatuisen, että heille tarvittiin oma yhdistys kaupungin muiston vaalimiseksi. Niinpä kutsuttiin koolle joukko viipurilaisia, jotka asettivat toimikunnan pohtimaan asiaa. Punnittiin erilaisia vaihtoehtoja. Niistä sai eniten kannatusta Viipurista Helsinkiin siirtyneen Torkkelin Killan alainen yhdistys, jonka nimeksi tuli Turun Torkkelin Kilta ja joka v. 2010 rekisteröityi omaksi yhdistyksekseen Helsingin Killan lopetettua toimintansa. Kiltamme perustamispäiväksi tuli 06.02.1949, jolloin tavallisesti vietämme vuosipäiväämme blinikesteillä.

Alkuaikoina toiminta oli innostunutta. Olihan nyt mahdollisuus muistella yhdessä omaa rakasta kotikaupunkia entisten ja uusien ystävien kanssa. Tältä ajalta on peräisin muun muassa Knut Possen aikaan saaman Viipurin pamauksen (v. 1495) muistaminen järjestämällä juhlat aina 30. päivänä marraskuuta. Pian tästä luovuttiin kuitenkin, koska kiltalaisten mielestä talvisodan syttymispäivä ei sopinut juhlapäiväksi.

Nykyisin laskemme kukkaset Turun tuomiokirkossa v.1995 paljastetulle muistolaatalle ja juhlistamme tapahtumaa yhteisellä kahvihetkellä ja muulla ohjelmalla.

Alkuaikoina Kilta ei kuitenkaan kokoontunut säännöllisesti vaan aina silloin tällöin kuuntelemaan esitelmiä, juhlimaan tai retkeilemään. Ohjelman järjestäjäksi perustettiin Pukkiritarikunta, joka toimi monia vuosia ja jolla oli omat sääntönsä sekä toimihenkilönsä. Vähitellen toiminta alkoi kuitenkin hiipua, koska kokoontumiset olivat epäsäännöllisiä. Yhdessä vaiheessa jopa puhuttiin Killan lopettamisesta jäsenten määrän vähetessä.

Tilanteeseen tuli muutos, kun vuonna 1975 valittiin Reino Honkanen puheenjohtajaksi. Hän sai Killan toimintaan uutta vireyttä aloittamalla vuonna 1977 Upseerikerholla säännölliset lounaskokoukset esitelmineen. Tällä hetkellä kokouspaikkana on Panimoravintola Koulu. Näissä kokouksissa Killan jäsenet tutustuivat paremmin toisiinsa ja samalla kuulivat hyviä esitelmiä, joita pitivät korkeatasoiset asiantuntijat mitä moninaisimmista aiheista. Näiden lounaskokousten myötä jäsenmäärä alkoi kasvaa ja toiminta vilkastui huomattavasti.